*

Veli-Matti Poikela

Keisari Aarnio

Sain tänä aamuna päätökseen Minna Passin ja Susanna Reinbothin toimittaman Keisari Aarnio -kirjan, jossa kaksikko kuvaa tarkoin helsinkiläisen huumepoliisi Jari Aarnion taivalta oikeuden asiakirjojen ja lehtiuutisten pohjalta.

Kirjan luettuani päällimmäiseksi jäi oikeastaan yksi kysymys, että olikohan tässä kaikki!?

Suomalaisen huumepoliisitoiminnan juuret ulottuvat 60-luvulle, jonka jälkeen toiminta on kehittynyt pikkuhiljaa pisteeseen, jossa Suomen kovin huumepoliisi kärähtää huumekaupoista muiden epäselvien toimiensa lisäksi.

Seuraava kirjoitus on spekulaatiota, mutta mielestäni varsin mahdollinen, jos tarkastelee rikollisuuden kehitystä 1990 -luvulta alkaen, jolloin kansainvälisyys ja itämafian Suomeen rantaumisen pelko on ollut konkreettinen uhka Suomen poliisille. Koko tämän ajan Aarnio on ollut keskeisessä roolissa huumepoliisitoiminnassa.

Poliisin on täytynyt ymmärtää jo hyvissä ajoin viimeistään 90 -luvulla, että huumesota on Suomessakin hävitty. Jokaisessa Suomen vankilassa käytetään huumeita tarkasta viranomaisvalvonnasta huolimatta on osoitus siitä, että huumeongelma ei ole viranomaisten kitkettävissä.

Veikkaan, että tässä vaiheessa on Helsingin huumepoliisissa linjattu, että kun emme voi poistaa ongelmaa niin vaihtoehdoksi jää hallita huumeorganisaatioita, jolloin poliisilla on mahdollisuus pitää Suomen huumemarkkinat pienen piirin hallussa ja näin ollen taata poliisien resurssit valvoa huumekauppaa kauttaaltaan. 

Takavarikoilla ja tämän pienen piirin säännöllisellä vankilassa kierrättämisellä ollaan saatu aikaiseksi se, että ollaan onnistuttu pitämään Suomessa toimivat, mutta sisältään heikot huumeorganisaatiot. Lisäksi harkituilla takavarikoilla ollaan onnistuttu pitämään "huumeparonien" voitot verrattain pieninä. 

Tällaisilla toimilla ollaan mahdollisesti onnistuttu estämään itämafian rantautuminen Suomeen sekä säätelemään markkinoilla olevien huumeiden määrää ettei sitä olisi satunnaiskäyttäjille helposti saatavilla. Lisäksi on taattu, että kamaa on ollut saatavilla sellaiseen hintaan, että esim. kovien käyttäjien omaisuusrikokset, ryöstöt ja petokset ovat pysyneet maltillisella tasolla.

Ylläoleva kirjoitus on täysin spekulaatiota, mutta selittäisi sen, että miksi Aarnion toimia katseltiin niin pitkään poliisikunnassa sormien läpi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

"Kirjan luettuani päällimmäiseksi jäi oikeastaan yksi kysymys, että olikohan tässä kaikki!?"

En ole lukenut kirjaa, mutta luulen että Aarnio on vain jäävuorenhuippu.

Huumepoliisin toiminta ei ole missään nimessä avointa eikä heidän keinonsa aina kestä päivänvaloa.

Voisi kysyä kuinka paljon he vetävät takavarikoinneissa ohi niin rahaa kuin huumeita?

Huumeet pitäisi laillistaa, se on ainut kestävä ja järkevä keino torjua rikollisuutta ja korruptiota.

Toimituksen poiminnat